Raskausviikko 7pyörähti siis eilen käyntiin. Jännittävää.. Ajattelin koota vähän ajatuksia tästä raskaudesta tänne..
Kun kaks viivaa sillon pamahti testiin ei ollut epäilystäkään oonko raskaana. Niin selvä plussa kun olla ja voi. Testasin sen päivää ennen kuin menkkojen ois pitänyt alkaa.. Olin niiin onnellinen siitä,että meille tulee toinen pikkunen!♥ Ei tuu kun 1v3kk ikäeroo viljamin kanssa ja saavat toisistaan leikkikavereita sitten myös :)
Tässä raskaudessa vaan kaikki pelot hiipinyt enemmän mun mieleen...Kuten meneekö tää hyvin? Entä jos tulee keskenmeno? Tai entä jos synnytyksessä käy jotain tai menee jokin asia pieleen...
Ei auta kun mennä päiväkerrallaan eteen..Kahtoo mitä tuleva tuo..Kesänen keskenmeno ennen poikaa kuitenkin on kummittelemassa vielä takaraivossa..Se kun menee ultraan ja todetaan,että vauva ei ookkaan elossa...Se on jotain niin hirveetä. Okei viikkoja sillon oli just 7-8 mutta kuitenkin..Ei tuommosta koskaan pysty unohtamaan. Se jättää omat arvet..
Synnytyksessä taas voi mennä joku pieleen..Kaikkein eniten pelkään sitä jos vauvan sydänäänet katoo,tai et joudun johonkin hätäsektioon..Tai sit että vauva syntyy kuolleena ym. Tuntuu niin pahalta jo kirjoittaa tämmösiä asioita..Mut nää vaan vaivaa niin paljon.. En mä viljamin aikaan miettiny näin paljon näitä asioita mitä mä nyt mietin.
Täytyy vaan unohtaa kaikki tommoset ja jutella neuvolassa niistä sitten kun jaksaa taas vatvoo noita. Täytyy uskoo siihen,että pieni voi hyvin ja pienellä on kaikki hyvin. Enään 6viikkoo meidän ultraan. Kuulostaa lyhyeltä kun sanoo että täytyy enään vaan kuusi maanantaita herätä ja sit päästään kattomaan meidän pientä ensimmäisen kerran sieltä ruudulta. :) Onneks on viljami jonka kanssa aika rientää ja se jaksaa antaa mulle aihetta hymyyn! :)
Nyt pitää alkaa vaan rentoutumaan ja nauttimaan tästä! Tää raskaus menee loppupeleissä niin nopsaa ohitte ja on taas se pieni käärö sylissä♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.